Tosiaan täällä kirjoittelee vuonna -92 syntynyt nuori neiti. Mitäs sitä itsestään kertois?
Ihan näin alkuun minulla on lukihäiriö, joten pahoittelen kirjotusvirheitä!
Hmm.. pukeudun yleensä mekkoihin ja legginsseihin/sukkahousuihin, kylmemmällä tietysti farkkuihin. Mielestäni pukeudun ihan hyvin (:
Jos meikkaan niin tykkään mahdollisimman lnaturellista meikistä.
Joka päivä ei todellakaan jaksa meikata, jollei ole pakko.
Yleensä tallilla ihan ilman meikkiä ja kaupassakin voin hyvin käydä ilman.
Joka päivä ei todellakaan jaksa meikata, jollei ole pakko.
Yleensä tallilla ihan ilman meikkiä ja kaupassakin voin hyvin käydä ilman.
Tällä hetkellä asun poikaystäväni kanssa omakotitalossa, kotkassa.
Toivo asustaa vanhemmillani ja käyn siellä lähes päivittäin.
Toivo asustaa vanhemmillani ja käyn siellä lähes päivittäin.
Harrastuksia mulla ei oikein ole muita kun tuo heppailu, mutta tallilla meneekin työ ja vapaa-aika..
Musiikkia kuuntelen mitä radiosta tulee ja top listoilta löytyy yleensä lempi kappaleeni.
Hevosharrastus
Hevosharrastus on alkanut joskus 5 vanhana.
Isälläni oli tapana vielä minua aina Einolan tallille, talutustunneille, oltuamme imatralla ( oma vene ja toinen asunto siellä)
Siitähän se hevos innostus alkoi.. oli päästävä ensimmäiselle leirille einolaan.
Aloin käymään siellä sun täällä, ympäri helsingin lähistöjä tunneilla( asuin silloin siellä) ja tietysti einolassa.
Leireistä tuli tapa ja pian niillä käytiin joka kesä ja talvi. Säännöllisen tuntien käymisen tietyllä tallilla aloitin vasta muutettuamme kotkaan, Kotkan Ratsastajilla.
Sieltä sain myös ensimmäisen ihka oikean joka päiväisen hoitohevosen Rodrico GER eli Rode. Rode ei ollut kovin suosittu hevonen, mutta minulle kelpasi hevonen kuin hevonen. Rode oli todella iso hevonen, mutta kiltti joten tulimme toimeen oikein hyvin.
Jonkun ajan kuluttua syystä tai toisesta vaihdoin hoitohevosta uuteen tulokkaaseen nimeltä Anguss eli tutummin Kusti. Kusti tulikin hoidettua aika kauan.
Hoito hevonen vaihtui taas jostain syystä Parokas eli paroni nimiseen hevoseen. Paronia hoidin siihen mennessä hoitohevosista kaikkein kauiten.
Taidot karttuivat ja hain valmennus ryhmään kotkan ratsastajilla ja pääsinkin! Eli aloin ratsastamaan monena kertana viikossa.
 |
| Safirs eli sakke |
Ratsastin myös yhtä yksityistä toisella tallilla, ponia nimeltä Barbi. Siinä oli yksi unelmieni hevonen, kotkan ratsastajilla Safirs eli sakke nimisen hevosen lisäksi!
Yhdeksännen luokan puolivälin paikkeilla piti alkaa miettiä mitä alaa alkaisi opiskella ja aina olin unelmoinut hevosten parissa työskentelemisestä. Niimpä hain Harjun oppimiskeskukseen sen sijainnin perusteella, kun oli niin lähellä kotkaa.
Pian tuli kirje pääsykokeisiin ja mielestäni pärjäsin siellä oikein hyvin.
Jonkun ajan kuluttua saapui kirje, että olin päässyt opiskelemaan harjuun!
Pian koitti päivä jolloin harjuun oli lähdettävä.
Aikaa ei tahtonut riittää enää hoitamiseen ja ratsastamiseen kun koululla täytyi asua viikot, joten jouduin lopettamaan. Olo tuntui hieman tyhjältä kun hevoset eivät enää olleetkaan niin jokapäiväistä vaan lähinnä mitä koulussa sattui tunneilla olemaan. Aloin käydä läheisellä hevostilalla, Aarteen hevostilalla hoitamassa poneja. Jotenkin silti tuntui ettei sekään riitä. Harjussa monella tytöllä oli omat hevoset joten aloin enemmän ja enemmän haluamaan omaa hevosta vaikka olin sitä jo monia vuosia pyytänyt ja tiesin etten saisi.
Noin kuukauden päästä koulun alkamisesta äidiltä tuli joku kierto viesti, että joku antaa hevosia ilmaiseksi halvaantumisensa vuoksi ja pieni valo syttyi pään päällä. Miksi Äiti sellaista laittaisi minulle? Oliko mahdollista että Äitini vihdoin suostuisi hevoseen?
Pian viestin saatuani soitin Äidilleni ja kysyin mitä hän viestillä tarkoitti? Saisinko oman hevosen?
Mutta Äiti olikin vain laittanut viestin, kun ajatteli että kouluni on täynä hevosihmisiä ja pistäisin eteen päin.
Aloin toiveissani kuitenkin selailemaan hevosilmoituksia ja löysinkin monia kivoja hevosia, joita sitten esittelin vanhemmilleni. Kaverini löysi ilmoituksen koti paikkani lähettyviltä iitistä. Ilmoitus oli huonoin mitä olen koskaan nähnyt. Otsikko oli "Myydään kärryhevoseksi" ja hintana luki isolla HALPA.
Mietin oliko hän tosissaan, minäkö ostaisin jonkun lämminverisen jota myydään kärryhevoseksi..
Jotenkin kuitenkin näytin ilmoituksen vanhemmilleni kun ajattelin että hevonen on halpa jos he sitten suostuisivat ostamaan. Ajattelin että hevonen kuin hevonen. Sanoin isälleni, että mennään nyt edes katsomaan, ei meidän sitä ostaa tarvitse.
Niinhän siinä sitten kävi että isän kanssa seuraavana viikonloppuna lähdimme hevosta katsomaan
Saavuimme myyjän pihaan ja siellähän mutaisella laitumella takkutukkainen musta hevonen olikin! Huomioni ensimmäisenä kiinnittyi hevosen lumoaviin silmiin, sillä oli niin erinlainen katse kuin millään muulla hevosella.
Sain sitten luvan ottaa hevosen laitumelta ja talutin sen pihalle harjattavaksi. Hevonen tuntui heti todella ystävälliseltä ja kiltiltä, vaikka olikin nuori.
Mietin monta kertaa hevosta harjatessani, että tämä oli ihan huono juttu tulla katsomaan yhtään hevosta kun pettyisin kuitenkin.
Siinä poni harjaillessani ja isäni jutelessa omistajien kanssa isäni sanoi yhtäkkiä että "tulemme ensi viikonloppuna hakemaan hevosen"
Suuni loksahti auki ja meinasin pyörtyä!
Näin alkoi minun ja Nöpin tarina!
